torstai 5. maaliskuuta 2015

Äitien, vauvojen ja lasten hoito vyöhyketerapialla

Vyöhyketerapialla, varsinkin tunnevyöhyketerapialla, on saatu erinomaisia tuloksia lapsettomuuden, raskausajan, synnytyksen, vauvojen ja lasten hoidossa. Kuitenkin toimituksellisessa mediassa tästä lähes vaietaan. Eräs oppilaani tekikin vyöhyketerapian medianäkyvyydestä tutkimuksen otsakkeella Mitä vyöhyketerapiasta puhutaan? Työ käsitteli kaikkea suomalaista kirjoitettua toimituksellisessa ja sosiaalisessa mediaa aikavälillä 1.7.2014-1.1.2015. Apuna käytettiin tietopalveluyritys M-Brainin hakuteknologiaa. Tänä aikana löytyi yli 600 osumaa, joista valittiin lähempään tarkasteluun 156 relevanteimpaa.
Osumat jakautuivat seuraavasti: blogit 50%, keskustelupalstat 29%, toimituksellinen media 8%, Facebook 7%, Instagram 3%, Google+ 2% ja Twitter 1%. Aineiston aktiivisimpia bloggaajia olivat raskautta toivovat ja odottavat äidit tai jo lapsensa synnyttänmeet nuorehkot naiset. Sosiaalisen median osuus oli yhteensä peräti 92%, aiheina lähinnä raskaus ja vauvat ja kirjoittajina siis nuoret naiset yksityishenkilöinä. He käsittelivät avoimesti kokemuksiaan vyöhyketerapian käytöstä ennen raskautta, raskausaikana ja sen jälkeen. Joukossa ei ollut juurikaan yrityksiä eikä alan ammattilaisia.
Lähes 90% kirjoittelusta oli sävyltään neutraalia, 10% positiivista ja 3% kielteistä.
Jää pohdittavaksi, miksi juuri tämä ryhmä, nuoret odottavat ja juuri lapsen saaneet nuoret naiset, hallitsivat vyöhyketerapiakeskustelua niin suvereenisti?
Tiedämmehän, että vyöhyketerapiaa käytetään erittäin laajasti mitä erilaisempien vaivojen, kipujen, elämänkriisien ja sairauksien hoidossa ja että tulokset kautta linjan ovat olleet hyviä.
Uskon, että syyt nuorten naisten aktiivisuuteen tässä keskustelussa ovat seuraavat:
1. Nuoret naiset uskaltavat, ovat ennakkoluulottomia ja monet heistä ovat jo syntyneet maailmaan, jossa vyöhyketerapia on osa sitä.
2. Juuri raskausaikana ja vauvojen hoidoissa ei voida eikä ainakaan pitäisi turvallisuussyistä käyttää lääkkeitä. Näin ollen hyväksi ja tehokkaaksi luonnomukaiseksi hoidoksi nousee vyöhyketerapia.
3. Jo monissa neuvoloissa suositellaan turvallisena ja tehokkaana hoitona esim. vauvojen koliikkiin ja uniongelmiin vyöhyketerapiaa, koska siitä on hyvää kokemusta jo yli 20 vuoden ajalta. Tulokset puhuvat puolestaan ja kokemusta on jo runsaasti.
Omat kokemukseni esimerkiksi synnytyskipujen lievityksestä ovat erinomaisia ja perustuvat siihen, että olen ollut mukana OYSssa (Oulun yliopistollisessa sairaalassa) lievittämässä synnytyskipuja 2000-luvun vaihteessa kahtenä yönä. Toimin vyöhyketerapeutiksi valmistuneen kätilön apuna ja kaikki synnytykset, 7 kappletta, joissa olin mukana, menivät lähes ilman kivunlievitystä ja oksitosiini-tiputusta hienosti ja pehmeästi. Yllättäviä vaiheita toki oli, joihin oli reagoitava välittömästi, yksi iskiastapaus kesken synnytyksen ja yksi paniikki, mutta ne hoituivat vyöhyketerapialla ja sektiota ei tarvittu. Myös heti synnytyksen jälkeinen lapsen ja äidin tunnesuhde muodostui hyväksi, kun synnytys tapahtui luonnonmukaisesti.
Myös oman toisen poikani synnytys Jorvissa sujui hyvin, noin kahdessa tunnissa, kun käytettiin koko raskausajan vyöhyketerapiaa, jolla myös synytys käynnistettiin ja jolla hoidin Jorvissa koko synnytystapahtuman ajan - kätilön suostumuksella luonnollisesti. Avautumisvaihe meni lähes kivutta ja samoin ponnistaminen oli helppoa. Kätilö ei vain meinannut uskoa, että avautuminen meni niin nopeasti, eikä siten meinannut tulla ajoissa paikalle, kun kohdunsuu oli jo 9 cm auki ja vauva tulossa. Oli ihana nähdä, kun äidin ensikontakti poikaan syntyi heti, imetys käynnistyi hyvin ja vieläkin pojan ja äidin suhde on hyvä.
Ensimmäisen poikani synnytys oli tälle täydellinen vastakohta, jossa en saanut käyttää vyöhyketerapiaa, minun kun tuli olla paikalla isänä, ei terapeuttina, kuten kätilö totesi. Siinä lähes kaikki meni pieleen, aikaa kului lähes 40 tuntia, käytettiin epiduraalia, joka pysäytti synnytyksen kokonaan, sitten pistettiin raju oksitosiinitiputus, joka ei auttanut, tuli monituntinen ponnistusvaihe, koska tarjonta oli väärä ja lopputulos oli imukuppisynnytys, joka ensimmäisellä yrityksellä epäonnistui ja tunnin parsimisen jälkeen puolisoni oli todella heikossa kunnossa ja vasta seuraavana päivänä paikalle tuli minulle tuttu gynegologi-lääkäri, joka suostui pyynnöstäni ottamaan verenpaineet ja antamaan pikaisesti lisää verta kaksi pussillista, minkä jälkeen puolisoni palasikin takaisin "hämärän rajamailta" tähän maailmaan.
Imetys ei kuitenkaan enää käynnistynyt ja minä hoitelin poikaa, koska onni onnettomuudessa oli, että sain myös synnytyksen jälkeen olla perhehuoneessa äidin ja poikani tukena. Poika oli äitinsä tavoin ensimmäisen vuorokauden ajan täysin "poissa", kunnes vyöhyketerapialla, yhdestä korvapisteestä, sain hänet vihdoin "tähän maailmaan". Voi sitä riemua kun katsekontakti syntyi. Hänestä tuli isän poika ja on sitä vieläkin. Toki suhde äitiinkin on parantunut.
Luonnonmukainen synnytys ja vauvojen hoito on ihmisoikeus, jokaisen synnyttävän äidin ja vauvan oikeus. En ymmärrä tätä nykyistä lääkitys- teknologiahuumaa. Synnytysosastolla eräskin äiti, joka oli saanut kaiken mahdollisen lääkityksen, myös spinaalipuudutuksen, ihmetteli seuraavan aamuna kuka hänen lapsensa on ja pitelikin vauvaa 20 cm etäisyydellä itsestään. Samalla kehui kuinka kivuton synnytys hänellä oli ollut, mutta kaikki näkivät, että äiti-lapsi suhde ei ollut kehittynyt lainkaan. "Sitä se tekee, kun pienessä pöhnässä synnyttää", tokaisi eräs toinen äiti oma vauva tiukasti lämpimässä sylissään. (Äidit puhuivat keskenään ja ilmeisesti tiesivät, että spinaalipuudutuksen sisältämä annos oli ainakin tässä sairaalassa liian suuri ja äidin pää siksi synnytyksen hetkellä sekaisin.)
Eikö meidän tulisi ihmisinä antaa äideille hyvä synnytyskokemus ja syntyville lapsillemme parhaat mahdolliset eväät elämän alkutaipaleelle - luonnonmukaisesti ja turvallisesti? Juuri tästä syystä nuoret naiset keskustelevat ja kirjoittavat vyöhyketerapiasta lapsettomuushoidoissa, raskausajan hoidoissa, synnytyksissä ja vauvojensa hoidoissa aktiivisesti.
Onnea ja oikeita valintoja heille myös jatkossa!

Antti Pietiäinen
tunnevyöhyketerapian kehittäjä
linkki vyöhyketerapeuttiluetteloon http://www.vyohyketerapeutit.fi/etsi_vyohyketerapeutti/